oli..
lämmin...ihana...suloinen...lohdullinen...kaunis....
kesä myös oli....surullinen...pelottava...ahdistava...
kun ei koskaan aikaisemmin ollut menettänyt läheistä ihmistä...sitä ei ole osannut ymmärtää mitä se tuo tullessaan...
välillä olen itkenyt nauraen ja välillä olen ollut vaan...ajattellen ,että jos olen vaan pystyn ymmärtämään enemmän...
kun on monta erinlaista ihmistä joita asia koskettaa...ja jokainen käsittelee asiaa omalla tavallaan...toiset tietää tarkalleen mitä haluaa ja toiset olla vaan...ja kun yrittää käsitellä ja toimia oikein...ja kun ei aina pysty niin toimimaan...sitä pettyy...ja välillä tulee ylilyöntejä...joita ei haluaisi....
ja kun välillä on hukassa itsensä kanssa on parempi olla hiljaa ja yrittää ymmärtää omia ajatuksiaan ja tunteitaan....
mutta tästä mennään eteenpäin....kesä oli kumminkin ihana....
Kyllä, kesä oli niin ihana ja lämmin.
VastaaPoistaMeillä rakennettiin toissa kesänä ISO, katettu terassi takapihalle ja nyt menneenä kesänä nautimme siitä "yhdestä lisähuoneesta" ihan täysillä, niinkuin nykynuoriso sanois. Aamiainen, lounas, päiväkahvit,päivällinen ja kaikki muutkin "palat" söimme siellä - ihastelimme Saimaan Pappilanlahden selkää rantoineen.
Läheisen ihmisen poismeno satuttaa varmasti syvältä ja sitä tekee surutyötä kauan - vuoden ja enemmänkin.
Mekin olimme vajaa pariviikkoa sitten siellä Pirkanmaalla hautajaisissa (ei kovin läheinen poisnukkuja, mutta kuitenkin). Tänään tuli uusi suru-uutinen, mun lasten mummu on lähtenyt täältä maailmasta, ikääkin oli kyllä jo 102 vuotta, joten oli kylläkin odotettavissa.
Sellaista tämä elämä on, pois lähdemme kukin vuorollamme täältä.
-MUR-MUR-
Oi -MUR-MUR- Kesä oli aivan ihanan lämmin =) "lisähuoneesi" kuulostaa aivan ihanalta juuri sellaiselta missä voi nauttia "ihan täysillä " Tämä talo on suunniteltu niin että aamu aurunko paistaa mymälän puolelle ja ilta aurinko asunnon ja takapihan puolelle joten lämpöä riitti tänä kesän =)
PoistaLuulen että olisin pärjännyt helpomminn jos isossa perheessä ei olisi niin montaa eri tapaa ja mietettä siitä mikä on mitäkin....mutta tämä on se mikä täytyy hyväksyä ja oppia sen kanssa elämään...ja onneksi tiedän että OLEN positiivinen ihminen ja se positiivisuus lopulta voittaa =) Sellaista se on....upean kunnioittavan iän lastesi mummi sai elää...monta muistoa ja tarinaa halaus !