kotiinpaluu

iskän hautajaisista on kohta 4 viikkoa...minulla tämä 4 vko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa...olen ollut siitä onnellinen että en ole koskaan vielä menettänyt rakasta ihmistä.....ja ei kai sitä pystyisi koskaan siihen tottumaankaan....

on ollut erittäin vaikea tarttua mihinkään...ei edes ne mukavat tekemiset ole tuntuneet mukavilta....joten on tuntunut siltä kuin olisi ollut pitkän aikaa poissa ja palannut kotiin ,mutta niinhän se on ollutkin...

olen myös paljon ajatellut elämääni lähelläni olevia ihmisiä ja tämä varmasti jättää minuun jäljen, ison sellaisen...mutta loppupeleissä tärkeintä ovat nyt nämä rakkaat jotka ovat täällä tässä ja nyt.

ja niin elämä jatkuu...