Olin ajatellut aikaisemmin että koska olen nyt "julkisesti" esillä en tähän blogiin kirjoita kovin paljoa henkilökohtaisia asioita.
Mutta koska tämä asia on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan elämääni hyvin paljon kirjoitan siitä.
6vko sitten isäni joutui sairaalaan korkean kuumeen takia ja yhtäkkiä hän olikin teho-osastolla.4vko ajoin häntä katsomaan ja välillä Äitiäni....hän taisteli ja me taistelimme.Välillä hän oli tajuissaan ja hänen kanssa pystyi puhumaan....18.03 oli Lassin syntymäpäivä.Puhelimeni soi yöllä yhden aikaa
6vko sitten isäni joutui sairaalaan korkean kuumeen takia ja yhtäkkiä hän olikin teho-osastolla.4vko ajoin häntä katsomaan ja välillä Äitiäni....hän taisteli ja me taistelimme.Välillä hän oli tajuissaan ja hänen kanssa pystyi puhumaan....18.03 oli Lassin syntymäpäivä.Puhelimeni soi yöllä yhden aikaa
Isäni oli nukkunut pois....hän ei jaksanut.Viime viikon järjestin hänen hautajaisiaan. Hänet haudataan ensi viikonloppuna.Aivan yhtäkkiä elämästäni katosi isä ja 2 kuukautta.
Hän oli perusterve ja kaikki tapahtui niin äkkiä että en edellenkään usko että näin on tapahtunut.Tiedän että suru muuttaa muotoaan ja jäljelle jää suuri ikävä....sekin tasaantuu kun aika kuluu....Tulevaisuus on hyvin erinlainen tämän jälkeen. Huoli äidistä myös kuuluu tähän,he olivat naimisissa 58 vuotta.
Hautajaisten jälkeen on ehkä vähän helpompi tarttua tähän hetkeen mikä on nyt pysähtynyt....keväästä tuli hyvin erinlainen.Tänä keväänä ei tullut taimikasvatusta eikä montaa muutakaan suunniteltua asiaa....mutta valo ja kevät voittaa kumminkin jossain vaiheessa...tiedän sen sydämessäni.
Arja
ps.iso kiitos edellisistä kommenteista....
Osanottoni suuressa surussanne. On varmasti sinulle vielä raskaanpaa kun täytyisi jaksaa lohduttaa ja tukea myös äitiäsi hänen menetyksessään. Olen kyllä huomannut sellaistakin että iäkkäät ihmiset osaavat suhtautua menetyksiin hyväksyvämmin. Ovat ehkä ehtineet jo miettiä näitä asioita ennestään. Ikävä raastaa kuitenkin vaikka siihen kuinka osaisi valmistautua. Paljon voimia tuleviin viikkoihin, joskus se aamu koittaa kun on helpompi hengittää ja voi olla kiitollinen yhteisestä ajasta ja muistoista. Vanhemmillasi on ollut pitkä yhteinen matka ja siihen sisältyy valtava muistojen määrä. t. sisko
VastaaPoistalämmin kiitos sisko =) oli vaikea löytää sanoja....ajatus....
PoistaOsanottoni minunkin puolestani. En tiedä mitä sanoisin, kun en osaa sanoa mitään lohduttavaa. Tuntuu vaan niin pahalta ajatella, että läheinen ihminen lähtee lopulliselle matkalleen niin odottamatta. Jos isäsi olisi sairastellut pidempään aikaisemmin, niin olisit ehkä osannut valmistautua tulevaan paremmin. Vaikka ei se ikävä olisi silloinkaan yhtään helpompaa. Voimia sinulle paljon tuleviin aikoihin, tiedän itsestäni, että ikävä helpottaa ajan kanssa.
VastaaPoista-MUR-MUR-
lämmin kiitos -MUR-MUR- oli vaikea myöskin löytää sanoja....ajatus....
PoistaOtan osaa suruusi. Paljon voimia sinulle ja perheellesi ja erityisesti äidillesi.
VastaaPoistakiitos =)
Poista