Samalla pohdin mielessäni tätä pientä kylää...ja näitä ihmisiä ja maaseutua.
Ei varmasti ole olemassa yhtä ja ainoata ratkaisua siihen että tälläiset pienet kylät pystyttäisiin pelastamaan.Toivon että meidänlaisia optimistisia hölmöjä löytyisi tästä maasta enenmmän ja päättäisivät tehdä muuttoliikeen toiseen suuntaan ja näinhän se on osittain ollutkin.Kun me muutimme maalle silloin alkoi vasta vähän tapahtua siihen suuntaan muutosta.Koen aina surua kun näen kauniin vanhan talon rapistuvan ilman asukkaita.
Ajattelin myös että tämä pieni kylä on jo nyt antanut meille paljon, suurimmaksi osaksi hyvässä...ja koska olen tälläinen optimistinen hölmö uskon että olemme myös antaneet tälle kylälle jo jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti